Skip to content

ETUSIVU

PIVANGAN
TARINA

KOKOUS- JA JUHLATILAT

Montako litraa haluatte, vai ihanko täyteen?

Voi hyvänen aika, mistähän sitä aloittaisi?

Radiossa laulaa uransa huipulla oleva Olavi Virta ja tanssilavoja vetää täyteen Kipparikvartetti. Nuoret miehet sliippaavat hiuksensa Brylcreemillä ja rillumarei on humppavillityksen ohella ajan kuuminta kulttuuria. Käännösiskelmät tekevät tuloaan ja savikiekkojen sijaan siirrytään painamaan vinyylejä.

Eletään niitä aikoja, kun Kekkonen valitaan presidentiksi ja Suomessakin ollaan ottamassa harppauksia kohti nykyisyyttä sekä liikennevirtojen kasvua. Liikenteen vilkastumisen ja autojen runsastumisen on myös huomannut Kesälahdelle Venäjän puolelle jääneeltä Korpiselältä muuttanut Ville. Samoihin aikoihin kun kuutostien linjaus saa alkusysäyksensä myös Pivangan tarina nykyisellä paikallaan alkaa… 

Esso saapuu Kesälahdelle

Pivangan nykyisen omistajan isä Ville oli kypsytellyt ideaa huoltamosta jo jonkin aikaa. Olivathan peltilehmät ja rautahevoset alkaneet vallata jo Kesälahdenkin kylän  läpi pölisevänä ja mutkittelevana kulkevaa kuutostietä.

On kesäkuun toinen viikko vuonna 1955, kun Kesälahdella tapahtuu kummia – kylällä avaa ovensa Esson huoltoasema. Tässä vaiheessa ei tainnut Ville vielä aavistaa, että muutto nykyisin yksityisasuntona toimivasta rakennuksesta tulisi jo muutaman vuoden päästä, kun kuutostie linjataan uudelleen ohittamaan Kesälahden keskusta.

Menovettä ja telaketjuja

50 – 60-lukujen taitteessa maanrakennuskoneet jyristävät nykyisen kuutostien pohjaa ja samalla kylän läpi kulkeva liikenne siirtyy uudelle tielinjalle. Isä-Issakainen hankkii tontin tulevan valtatien vierestä ja nykyisen Pivangan rakennustyöt käynnistyvät.

Alkuperäisen huoltamon jatkaessa toimintaa 60-luvulle, nykyisen Pivangan kohdalle nousee uusi Esso, pienellä huoltohallilla, myymälällä ja kahviolla. Työpaikkoja Ville jakaa avokätisesti ja niin pienessä kahviossa, kuin myymälässä saattoikin työskennellä useita kesälahtelaisnaisia tietyömiesten kahvitaukojen silmäniloksi.

Tietyökoneet vaativat myös huoltoa ja niinpä Ville ostaa huoltohalliin prässin, jolla hänen poikansa vaihtavat tietyössä käytettävien maanrakennuskoneiden telaketjujen osia. 

Virkamiehiä savusaunassa

60 – luvun loppupuolelle tultaessa alkoivat uudenkin Esson tilat vaikuttaa ahtailta ja Ville Issakainen pohti laajennusta. Pian olikin huoltamon kylkeen rakennettu keittiö sekä ravintolasali ja myymälä siirtynyt nykyiselle paikalleen. Isä Issakainen istui kotonaan olohuoneen pöydän vieressä ja hahmotteli paperille piva-sanaa. Sillä sanalla olutta kutsuttiin Villen kotipuolessa, rajan taa jääneessä Korpiselässä. Pivanka oli syntynyt. 

Samaan aikaan kun toiminta laajeni, yritti Ville kuumeisesti saada anniskelulupia. Tuohon aikaan luvat olivat kiven alla ja niinpä Issakainen joutuikin turvautumaan savusaunataktiikkaan saunottamalla Alkon neuvoston virkamiehiä suosiollisemman asetelman aikaansaamiseksi.  Ahkera savusaunan lämmitys Kesälahdella tuottikin tulosta ja Issakainen sai kuin saikin anniskeluluvan – tosin vain B-luvan. Sehän ei Villelle kelvannut ja hän kieltäytyi ottamasta sitä vastaan. Saunotus jatkui ja lopulta heltisi Pivangalle A-oikeudet, yhtenä ensimmäisistä huoltamoista Suomessa. Ravintolatoiminta pääsi käynnistymään täydellä teholla.

Tantsuista tähän päivään

70 – luvun alkaessa yleinen ilmapiiri oli vapautunut toiminnan alkuajoista ja janoinen kansa kaipasi menoja. Pivangan noin satapaikkainen ravintola oli täynnä orkesterien soittaessa vähintään kolmena iltana viikossa. Portsari piti jonottavan, suurten ikäluokkien nuorison aisoissa ja asiakkaiden välillä voileipä vaihtoi ahkerasti omistajaa Pivangan tiskillä – lain mukaan kun anniskella sai vain ruokailun yhteydessä.

Hiljalleen myös isä-Ville alkoi vetäytymään sivuun ja jättää Pivangan vetovastuuta pojilleen.

80-luvulla suuret ikäluokat olivat pariutuneet ja tanssit alkoivat olla Pivangan osalta tanssittu. Väen vähentyessä piti myös Pivangan karsia toimintaansa ja niin mm. huoltamotoiminta lopetettiin 90-luvulla. Lama lopetti useita yksityisiä ravintoloita, huoltoasemia ja tienvarsikahviloita, eikä Pivangallakaan ollut helppoa. Mutta sitkeästi säilytimme toimintamme vaikeiden aikojen yli, ja niin uudet kuin vanhat asiakkaamme tulevat notkuvan noutopöytämme ääreen kerta toisensa jälkeen.

PIVANKA EI OLE RETRO. PIVANKA ON AITO VINTAGE.

Pivangan tarina jatkuu...